Yhden tiedän

En halua avata asiaa enempää, runo ja kuva puhukoon puolestaan...

Yhden

tiedän

joka pian pois

viedään

joka lähtee

ja jättää

eikä palaa enää

Taivaalla tummat pilvet

auringon häiveet

reunalla niiden

hymyilee sille

Kipeät kyyneleet silmissäni

vilkutan sinulle viimeiseksi

vaikka sisin huutaa 'unohda'

ajattelen vain sinua

Anteeksi jos jotain unohtui

jos en rakastanut tarpeeksi

jos olin liian vähän

nyt kaikki jää tähän

Enää milloinkaan en sitä näe

enää milloinkaan en tunne

miten se tulee vierelle

sattuu ja sydän halkeilee

Ikävä jo nyt ja haluaisin

menneet vuodet takaisin

tunnit minuutit – joka sekuntin

jos pystyisin niin huutaisin

tuu takaisin

Haluan unohtaa

kaikki kipeä jos katoaisi

raikas sade pesis puhtaaksi

jäis kauniit muistot vaan

kipu katoais kokonaan

Sinulta se katoaa

siksi se tapahtuu

en ymmärrä vaan

tää vähän liikaa sattuu

ikävä

ikävä

oot ollu aina mun vierellä

kuin isoveli ja ystävä

ja kohta et olekaan

vaikka selviän se ei tunnu siltä

vaikket oo kohta mitään

oot rakas vaikket eläiskään

tärkeä

hyvä poika

Haluaisin vaan olla rauhallinen ja hyväksyä tän kokonaan... En ymmärrä vielä miten paljon se tulee muuttamaan mun elämän, se on ollut aina, ennen mua ja kohta ei ollenkaan. Yritän selvitä ja selviän, mutta kuitenkin tää on rankka kokemus...
Cecilia :,)