Vapaus

Hei pikku käpylehmäseni 👊 näin keskiviikon kunniaksi julkaisen tänne uuden runon ♡
tänään satoi hetken jo vähän isompia pisaroita, ehkä me saadaan tämänkin kesän sateet vielä. Ootan sitä todellakin, mieti miten metsä tuoksuu sateen jälkeen ja miten nurmikko on liukas ja joen vesi nousee. 
no mutta painuhan lukemaan se runo ennen kuin keksin muuta jaariteltavaa 😛

pilvien yllä ihailen niitä
luulet etten kuule kun saavut ja heität
 minut alas siitä
Hymyile kun putoan
luule että hajoan
odotus sun silmissä
katse kivissä vieri vieressä
sun silmät odottaa
tiedän niitä janottaa
sun verenhimoa ei kukaan sammuta
ei mikään sammuta
Et näe 
hymyilen kun putoan
kuin nukke halki ilman
kivet tappavat lähestyy
katseesi niissä viipyy
Hengitän tuulta vaikken saa henkeä
hymyilen ja annan tuulen mut lävistää
kuin nukke halki ilman
ja vihdoin huudan
Luulet huudan pelosta
mutta huudan vapaudesta
Ajattelit ettei mun siivillä lennetä
ettei ne aukea etten ilmaan ennätä
mutta katso tarkkaan kun aukaisen ne
ne kasvoi niissä kiiltää mun kyynelistä jokainen 
Vihaa mua edelleen
kun suoristan mun sulat ja ilmaan tieni teen
ennen kiviä en tipukaan enää
minä lennän uudelleen
Nousen pilvien ylle
mikset enää hymyile
mun kynnetkin on kasvaneet
ne jäi jo kun viimeksi revit multa siivet
Pilvet on taas alhaalla
et kai putoa
Mun hymy ei oo riemua
eikä kyynelet raivoa
huudan vapaudesta
en tunne muuta en hyvää tai pahaa
En tiedä mitä vapaus on
se saa mut huutamaan  

Cecilia