Tarina

Oon tosi pahoillani että tääkin tuli niin myöhään! Uusi tarina mitä aloitin, jäi jumiin ja en keksinyt mitään. En osannut alottaa edes uutta. Mutta sain sentään kaivettua tän jostain Docsin syövereistä. 

Muuten, mitenkäs menee? Onko kivaa kun on loma? Minusta on ihanaa että on kesä, mutta en tykkää kovimmista helteistä. Mutta rakastan uimista :)

Muistakaa uida <3

Ilta oli pimeä. Olin kulkenut kauan kierrellen kaupungin pimeillä kujilla. Kukaan ei ollut nähnyt minua. Vielä. Toivoin ettei niin tulisi käymään, sillä silloin olisin ongelmissa. Kiihdytin vauhtia ja juoksin yhä kauemmaksi keskustasta. Kukaan ei löytäisi minua. Yhtäkkiä sivukujien risteyksestä varjoista syöksyi minua kohti hahmo, jonka kädet yrittivät tarttua minuun. Yritin väistää, mutta tunsin kuinka joku otti kiinni takistani. Yritin päästä pois, mutta turhaan. Repäisin takin päältäni ja heitin sen hahmon päälle. Kuulin huutoa. Muutkin olivat löytäneet minut.

Juoksin vieläkin, vaikka keuhkoni tuntuivat räjähtävän. Takanani kuuluivat selvästi vihaiset huudot. Juoksin pitkin kujia, mutta aina joku oli taas perässäni. Yhtäkkiä kompastuin. Ähkäisin, kun kova maa kohtasi rintakehäni. Nousin ylös niin nopeasti kuin voin, ja jatkoin juoksuani. Käännyin yhä syvemmälle varjoihin, sivukujalle. Näin olevani umpikujassa.

Takaa-ajajat olivat enää vain muutaman kymmenen metrin päässä. Kun he tulivat sivukujan kohdalle, he pysähtyivät. Olin aivan hiljaa. En välittänyt, vaikka rotat kiipeilivät päälläni. En edes hengittänyt. Hahmot ryntäsivät umpikujaan, ja sokaistuin taskulampun kirkkaasta valosta. Kompuroin syvemmälle umpikujaan, ja yhtäkkiä valo sammui. Tämä oli viimeinen tilaisuuteni. Syöksyin päin seinää ja näin vain lähestyviä varjoja. Takaa-ajajat. Juuri, kun olin luovuttamassa, näin aivan kujan perällä tiiliseinässä himmeästi hohtavan oven. Sinne minun oli päästävä! Haparoin rottien yli kohti ovea, ja näin kuinka se himmeni himmenemistään. Viimeisillä voimillani tartuin kahvaan ja livahdin ovesta sisään. Kun lukko naksahti kiinni takanani, en nähnyt enää ovea. Se oli kadonnut.

Olin soihduilla valaistussa käytävässä, joka kutsui minua jatkamaan syvemmälle. Kauemmas. Minua ei tarvinnut toista kertaa kehottaa.

HAH taas kiusaan teitä ja jätän tämän kesken. Mutta minulla on tarkoituksena laittaa tämän tyylinen pitkä tarina tänne joskus, niin HUOM, se ei liity tähän pätkään mitenkään, vaikka siinä on samoja yksityiskohtia! 

Kiva kun luit, 

Cecilia