Surkimus

Tässä teille jonkinlainen lyhyt tarina, joka antaa miettimisen aihetta. Jokainen tulkitkoon tekstin tavallaan, ja palaute on sallittua. :) Toivottavasti tykkäätte!

Hän jysähtää lattiaan, salissa jyrähtää. Irvistän, jään seisomaan hänen viereensä ja silmät ammollaan kysyn häneltä:
"Sattuiko pahasti?"
Tiedän, ettei minun pitäisi kysyä sitä. Tiedän, että hän nousee vain ylös, kuten aina, mustelmilla mutta sulavasti ja moittii minua siitä, että alan huolehtia hänestä. Hänen piti olla vastustajani. Heiton pitääkin sattua, sen pitää olla kova, hän kestää kyllä. Olen tällä kertaa täällä yksin, tarvitsen yksityisopetusta, olen surkea. Tällä kertaa hän näyttää todella pettyneeltä, kun nousee lattialta.

"Etkö muista", hän sanoo pelottavan matalalla äänellä, "että täällä sinun ei pidä sääliä ketään. Sinun on oltava aina valmis." Hän näyttää jo vähän ystävällisemmältä. "Sinun on opittava taistelemaan." Sitten, ennen kuin ehdin ajatellakaan, yhtäkkiä hän tarraa kiinni minuun, paiskaa minut lattiaan. Voihkaisen. Hän katsoo minua kädet lanteilla, tyytymättömänä. "Huomaatko nyt, miksi on erityisen tärkeää olla aina valmiina?" Nyökkään häpeissäni, hän siristää silmiään kärsimättömänä. "No niin", hän sanoo. "Sinun vuorosi."

Mielessäni kiehuu. Hän ei usko minuun. Tämä on selvästi viimeinen mahdollisuuteni. Vedän henkeä ja saan sykkeeni tasaantumaan. Sitten pudistan päätäni, annan kyyneleiden nousta silmiinii ja annan ryhtini lysähtää. Tiedän että luovuttamisesta seuraa rangaistus, kymmenen kepiniskua jaloille. Tiedän että hän oli odottanut viimeistä tikkiä. Näen kuinka hän kohottaa kulmiaan, ikään kuin sanoen: Tiesin tämän. Olet surkimus. Jään seisomaan pää painuksissa, lyöntejä odottaen. Hän lähtee kävelemään kohti seinustaa, kohti keppiä, joka nojaa seinään. Tiedän hetkeni tulleen. Salamannopeasti tartun häneen, teen elämäni täydellisimmän heiton ja ensimmäistä kertaa nautin mäiskähdyksestä, joka syntyy kun hän putoaa lattiaan.

Hän ojentaa ähkäisten kätensä. Autan hänet ylös ja hän hymyilee minulle tuskaisesti. "Olin väärässä", hän murahtaa. En tiedä puhuuko hän minulle vai itselleen. "Hän on uskomaton."

"They told me I couldn't. That's why I did."

Cecilia