runo

.

En tiedä kuuletko
et käänny katsomaan
Mutta jokin silti muuttui
sen pystyn lukemaan

Tunnen ilmassa sähkön ja tuulee
lähestyvän sateen ja ukkosen kuulee
haluan huutaa kun päätä puristaa
savu nousee raunioista ja sun hahmo niihin katoaa

Lintujen huudot hajoaa tuhkaksi ilmaan
siipien varjot maalaavat mustaksi taivaan

Rakastan sua enemmän kuin itseäni
sun terveyden laitan edelleni
sun hengen ja hymyn
mutta jos pyydät katkon siipeni ja jään
vaikka väkisin
et selviä pahassa maailmassa yksin

Sun silmissä palanen tulta
saitkohan sen multa
kukaan ei saa pois sitä sulta
se paistaa susta kuin kulta

Miksen voi olla niinku kaikki muut
miksen voi olla niinku metsän puut
miks mun on niin vaikee juurtuu
miks mun haudalla lepää hiljaisuus
jo ennenku sitä edes kaivettu

Mikset kerro mistä suunnasta tuut
ennenku mun metsästä hakattu puut
ennenku sen linnuilta suljettu suut
jokainen niistä kuristettu 

Cecilia