Runo
Nauttikaa vielä näistä harvoista lomapäivistä ♡ (suurella osalla alkaa kyllä vasta ens viikolla)
nauran mukaka vaikken tiedä juttua
mun mieli piirtää suoran viivan sijaan suttua
en tiedä mihin luottaa kun kaikki voi vaan muuttua
ilmassa outo uhka vaikka kaikki on totuttua
toivon että oon sama vielä myrskyn loputtua
Metsässä lepää mieli
siellä mulle tuttu kieli
kun metsä minut nieli
musta tuli satakieli
Ihmisluonto pimeä ja pelkään pimeää
lopulta kaikki jatkaa kukaan ei vierelle jää
tiedän olen yksi niistä en halua ketään syyttää
koska näyttää ehkä että elän kiiltokuvaelämää
totuus että hetkittäin munkin mieli pelkää
lamaannun paikoilleen kun alkaa tulla hämärää
Maailma kylmä ja karu
joka yö unet kuin sairas taru
ja lopulta kun mua kuristaa naru
puren huulta etten paru
En halua nähdä peiliin vaikka valot kaikki loistaisi
en näe mitään valoa kuin varjot toistaan toistaisi
tiedän että metsä pimeyden ja pelot poistaisi
en uskalla irrottaa vaikka se hengittää antaisi
loppujen lopuksi en edes ihmettelisi
vaikka oma tuleni minut loppuun polttaisi
Jotenkin sellainen olo
puiden välistä loistaisi valo
luulen sen olevan metsäpalo
mutta se onkin mun kotitalo
Pitää ihan etsiä että tietää missä sattuu
lopulta kipuunkin niinkuin kaikkeen hyvään tottuu
ihan hyvä että välillä kipeältä tuntuu
sen kaiken jälkeen elämä kuitenkin jatkuu
en koskaan halua olla se joka antautuu
haluan seistä suorana kun kaikki muu kaatuu
en ollutkaan sama myrskyn loputtua
palasin puolet vahvempana
Cecilia