Runo

pitäkää hauska kesä ja uikaa paljon ni sit kylmien ilmojen tullen ei harmita

väärälle paikalle
kuulemaan väärät sanat 
vääriltä ihmisiltä

minulle tämä aika on vieras
tuttua sinä tuuli liekit ja metsä
jäljet maassa ja kevään tuoksu
rikkoutuvat vesipisarat kalliolla

mustat yöt ja kuutamot
käsi kädessä varjoja kohti
eikä mikään kajoa meihin

metsän häilyvät varjot
ei pelkää mitään ketään 
kipukin loppuu aikanaan
ja ne kärsii samalla tavalla

en milloinkaan orja en milloinkaan uhri
minä sulaudun metsään minä katoan tuuleen
minä puolustan sinua viime henkäykseen
viime veripisaraan viime kyyneleeseen

koska silloin minulla ei ole mitään
enkä ole mitään enää 
sinä olet silloin kaikkeni
ja enemmän

Cecilia