Onni

Ihan ensiksi sanon, ett tämä runo ei kerro ihmisestä. Eli älkää erehtykö luulemaan, ett tämä kertoo jostain Onnista. Tämä kertoo onnesta. Ja en siis voi sanoin kuvailla, miten meikäläistä ärsyttää, kun Onni on nimi! Se on tosi ihana nimi, kyllä, mutta tätä runoa kirjoittaessani turhauduin monta kertaa, kun sanan voi ymmärtää niin monella tavalla!!! Runo kuulosti sen ensimmäisessä versiossa ihan rakkausrunolta. Mutta toivon, ett olen saanut sen ison virheen korjattua, ja laittakaa kommenttia sitten kun olette lukeneet. 

Seppeleitä kukkasista

niityn ruohon nukkasista

täynnä onnea on erämaa.

Tämän kesän harhateistä

niistä kauniin värikkäistä

kirjan voisin vaikka kirjoittaa.

Elämässä vaaraa monta 

monta lasta turvatonta

onnen päivät hiljaa vierii pois.

Kuitenkin on iloo vielä

onnee kauempana siellä

voi kun se mun luonani jo ois.

Jos onnellista taivalta

ei saavutettu vaivalla

miten voisin samaa koettaa?

Aion hymyill yrittää

sill onnea viel riittää

kunnes elon laiva uppoaa.

Siinä oli taas runoa. Sain runoon inspiraation aivan yhtäkkiä, ilman mitään aikomusta alkaa kirjoittamaan. Oikeastaan olin piirtämässä. Kuvan tähän postaukseen valitsi Pixabaysta (mistä muualtakaan:D)  pikkusiskoni. 

Oma lempisäkeistöni oli ensimmäinen. En keksi oikein tähän loppuun mitään kirjoitettavaa. 

Mutta: TIEDOTUUUS!!! Haiut haikupostaukseen ovat valmiina. Seuraava postaus on luultavasti haikupostaus. 

Cecilia