Lyhyt kuvaus (kesä)

Kirjoittelin viime yönä seuraavanlaisen kuvauksen, tiedän ettei se ole millään tavalla upea, erityinen tai taidokas mutta kirjoittelin sen omaksi ilokseni ja kesän takia ja nyt tekin saatte lukea sen 💙

Näkisitpä sinäkin tämän. Pilvet peittävät taivaan pehmeästi. Aurinko kultaa sen laskiessaan. 
Veden pinnalla kelluu höyhen, hyttyset tanssivat joen yllä.  Käki kukkuu jossain kaukana.
Tuulee. Pehmeä, lämmin tuuli, johon voisi nojata . On hiljaista vaikka tuulee. Puut ovat hiljaa. On vain joen rauhoittava, jatkuva ääni. Se on turvallinen, se ei lopu milloinkaan. Joki jatkaa vaikka kaikki muu pysähtyisi. Se pysyy loppuun asti. 
Metsä vastarannalla.  Voisi vain astella joen yli kiviä pitkin toiselle rannalle. Jyrkkä törmä ylös rannasta. Juuria mullassa ja hiekassa. Kiviä siellä täällä, laakeita, auringon lämmittämiä, kutsuvat istumaan. Pieni puro laskee ylhäältä jokeen. Se on kaivertanut mutkittelevan uran itselleen. 
Hämärää metsänpeitossa. Kuuset joiden oksien välistä pääsee pohjalle vain muutama valonsäde. Viileä varjo ikuisten kuusten sylissä. 
Korppipoikue jossain  täällä. Ketun jäljet veden äärellä. Alajuoksulla kauriita juomassa. 
Eikä missään liikenteen melua, ei missään napsuvia sähkölinjoja. Ei vesijohtoja eikä ihmisen luomia valoja.

Näkisitpä sinäkin tämän. 

Cecce