Kirjatalo (kuvauksentyylinen teksti tai jotain?!)

Oi ihana kesä! Aurinko paahtaa hiukset ihan vaaleiksi ja iho on ihan ruskea. Joidenkin mielestä tämä on unelmien kesä! Anteeksi vain, mutta vihaan näitä kelejä. En tykkää helteestä, koska silloin en voi tehdä mitään järkevää - joudun vain maata sohvalla kuin mikäkin pölypallero. (Hieno vertaus) Kuolen nestehukkaan ja en jaksa liikkua. 

Onneksi päivän pelastajana oli uimaranta ja jäätelö, sellainen Fazerin "Raspberry Yoghurt"-ihanuus. Naminami. Joku sanoi että se on pAraSTa jätskiä, ja totta kai testasin, ja onneksi tein sen!!! Suosittelen :)

Kuitenkin, tuli kirjoiteltua viime yönä teille oikein mainio (<- sarkasmia, jos joku ei ymmärtänyt) tekstinpätkä, oijoi. En todellakaan tiedä miksi en hyödynnä tilaisuutta ja ala kirjoittaa tarinaa. Siitä tulisi hieno pieni tarina, ja juonikin on jo mielessäni. Mutta joka tapauksessa. Vaikka kirjoittaisinkin vielä sen tarinan, saatte lukea sen kuvauksen tai mikä se ikinä onkaan. Tervetuloa lapsukaiset! ೃ⁀➷ 

Minulla on enemmän kirjoja kuin kenelläkään toisella. En koskaan laske niitä, mutta tiedän sen. Kirjani eivät koskaan ole järjestyksessä, enkä pidä kirjojani hyllyissä. Kirjani ovat lukemista varten, eivät koristeena. Kirjapinoja on kaikkialla talossani. Jotkin niistä yltävät korkeammalle kuin minä voin kurottaa varpaillani seisten. Minulla ei ole talossani tuoleja. Istun joko tyynyllä tai sanakirjoista koottujen pinojen päällä - ne ovat tukevimpia. Siirtelen pinoja mieleni mukaan. Jos jokin pinoista uhkaa kasvaa liian korkeaksi, yksinkertaisesti jaan sen pienempiin pinoihin ja ongelma on ratkaistu. Kirjapinot elävät ja muotoutuvat tarpeen mukaan, niin sen kuuluukin olla. Muistan jokaisen kirjani eikä niiden määrä ole koskaan ongelmana edes yksittäisen tietyn kirjan löytämiseen. 
Taloni huone, joka on tarkoitettu olohuoneeksi, on suurin varastoni. Se on täynnä kirjapinoista muodostuneita käytäviä. Vaikka uusia kirjoja tulee koko ajan, en huku niihin, sillä turhat kirjat ja kirjat jotka eivät miellytä minua, heitän pois. Yhtäkään kirjaa minulla ei ole montaa kappaletta, mitä järkeä siinä olisi. Ei mitään. Sillä turhan kirjan paikan täyttää jokin hyvä kirja - joka päivä monta kertaa - ja niin sen pitää olla.
Minulla on aina vähintään kolme kirjaa kesken - tietokirja, mielenkiintoinen romaani ja jokin kevyempi kirja iltoja varten. Luen hereilläoloajastani vähintään kuusi tuntia, eli kolme kirjaa päivässä, loput ajasta teen töitä tai siivoan tai teen jotain mitä normaalisti ihmiset tekevät. Ja koko ajan kaipaan kirjan ääreen. Kaipuusta huolimatta olen onnellinen - kaipuu tekee minusta kokonaisen.

Luin ja kuuntelin muuten Karin Erlandssonin "Taru Silmäterästä"-sarjan, ja oi mitä luettavaa! Tässä plus-miinus-lista:

+ Hyvää kuvailua
+ Lukija pääsee tapahtumiin ja tunnelmiin OIKEASTI mukaan
+ Mielenkiintoinen ja vaihteleva juoni
+ Yllättäviä käänteitä
+ ei-täydelliset hahmot, esim. päähenkilö osaa olla tosi ärsyttävä! :D tästä iso kiitos!!!
+ ei ole liian onnellinen, teidän jos kenen pitäisi tietää että en tykkää onnellisista lopuista
+ Teksti on toteavaa, ei jaarittelevaa
+ Sopivan pituiset kirjat
+ Fantasiakirjat!!! Oijoiijoi tykkään niistä hyvistä fantasiakirjoista ja nämä kuuluivat niihin

- Sarjassa on vain neljä osaa :(
- Jotkin tapahtumat tai pikkukohdat olivat tosi epäloogisia ja näin, mutta onhan se niin realistisempaa
- Joissain kohdissa lapsellinen, ymmärrettävää koska se on lapsille suunnattu kirjasarja

En keksi enempää. Toivon että tämä auttaa jotakuta hyvän kirjan löytämisessä! :) Kirjat ovat myös kuunneltavissa esim Storytelissä. 

Cecilia