Kettujen vieraana
Tämä lorumainen runo on kirjoitettu eilen. Aluksi siitä oli tarkoitus tulla aivan toisenlainen, mutta tällainen siitä sitten tuli. Tämä on ihan kiva, kun ei ole niin raju kuin osa mun teksteistä, mutta tiedättehän te, että jos on voimakkaita tunteita sisällä niin kun ne kirjoittaa runon muotoon niin helpottaa. :) Runot on kyllä mun monien päivien pelastus!
Kettujen vieraana
Mikä tuolla valittaa
täytyy mennä katsomaan
näen ketunpoikasen
vatsastansa valkoisen
silmät pyytää apua
kuten iltasatua
eipä pieni unta saa
emokin vain saalistaa
otan syliin poikasen
rauhoittaen hymyilen
kettu pieni vinkaisee
sitten leikkiin pinkaisee
Tänä iltana taidan sittenkin
hippaa leikkiä kanssa uuden kaverin
oli suunnitelmissa lämmin nuotio
mutta ei- vaan leikkituokio
Kun kettu on leikkinyt tarpeeksi
asettelen takkini vuoteeksi
lasken siihen kettuni pehmoisen
ensin halin annan sille pikaisen
Enpä kauaa aikonut viipyä
mutta täytyy ainakin yöpyä
niin kauan kun leikin pehmoisen
ketun kanssa, kaverin pienoisen
Pikkukettu huokaisten nukahtaa
unissaan vetää minua tukasta
en välitä, aion itsekin
nukkua tunnin tai toisenkin
Aamun tullen emokin palaa
näen kuinka se poikastaan halaa
se kiittää minua vaivasta
kun olin illalla lapsenvahtina
minut myyräpaistilla palkitsee
mutta kiitos, voin vaihtaa sen ahveneen
Syömme aamupalan niin makoisen
aion jatkaa kai matkaa jälkeen sen
Mutta mietin toisenkin kerran
voin viipyä vielä hetken verran
Kun illalla tulee jo hämärää
muistan aikeeni, että mun lähteä pitää
mutta kettuemo tiukasti kieltää sen
enkä lähde (tiedän että emo osaa olla äkäinen)
Siispä kettuperheen jäseneks jään
aamulla ensi töiksi luolan väsään
että sateella suoja on lämpöinen
nyt on mulla oma perhe pienoinen
Taidan jäädä tänne vuosiksi
ehkä kymmeniksi, jopa sadoiksi
sukupolvet vaihtukoon vain
mutta minä olen tullut jäädäksein
Siinäpä oli vasta pitkä runo! Toivotaan että tykkäsitte. Ja mulla on 20 uutta haikua odottamassa, kommentoi jos haluat pitkästä aikaa haikuja...
Cecilia