Uusi runo

Hei kaikille! 

Ihana kun luet tätä postausta. Päätin laittaa nyt tänne tällaisen runon, katsotaan mitä tykkäätte. Ja vielä on siis aikaa laittaa kysymyksiä. Laitan vastaukset tässä kuussa kun kerkeän. Mutta mulla ei ole ikinä mitään alkukirjoituksia, joten mennään suoraan runoon.

Viimeisen kerran
katsomme silmiin
kuten aina ennenkin
nytkin lennän pilviin

Aina ei siivet
jaksa kestää

En koskaan ennen pudonnut 
näin kipeästi
Nousen ylös nopeasti.
Ennen lähtöäni vielä
sulle tuotan tappion

Vankina mun ystäväni 
silmänräpäyksessä on.

Vielä viimeinen
katse hiljainen
senpä jälkeen ikuisesti sulta pois mä oon.

Askel tömähtää
jälki häviää
olen poissa, emme enää unissakaan nää.

Katkeruutta, ikävää
kumpaa - en osaa päättää
sisälläni velloo yli äyräidensä suo.

Tahtoisin
että tiedät
miksi tämä meni näin.

Mutta en itsekään tiedä
siksi sulle kerro en

Otin vain vähän etumatkaa

Älä itke, ystäväni  -  lasinen sun häkkis on
Kuten särjit sydämeni, särjet myös akvaarion.

Kiva kun luit! Minä tästä lähdenkin.

Cecilia