Ilta-aurinko
Tämän runon - tai miksi tätä voisi sanoa - kirjoitin kaverin puhelimella autossa, koska omasta kännykästä oli loppunut akku. Sinä iltana oli tosiaan todella kaunis auringonlasku. Ei minulla ole muuta sanottavaa. Menehän siitä vain lukemaan!
Ilta-aurinko loistaa
hiljaista pehmeää alakuloista valoa
Se on yksinäinen tähti
vähän kuten sinä
Se ei edes itse huomaa
miten kauniisti se loistaa
Miten hiljaa
Sen valo pääsee mihin vain
Kaikkialla on valoa
Ja illalla
kun aurinko on laskemassa
Sen valo yltää luolien syvimpiin kolkkiin
ja pehmentää varjot
Kun pimeyden peitto vedetään
ilta-auringon silottaman maan yli
Aurinko
yksinäinen tähti
väistyy satojen pienten tuikkivien
Tähtien tieltä
Se oli siinä. Kiitos kun luit! Isot halit teille uskolliset lukijat.
Cecilia<3