Runoliini

Tervehdys ja mukavia lukuhetkiä, tällä kertaa jätän turhat selittelyt sikseen

Hiljainen erämaa
hiljaa
hiljaa
laumat vaeltaa
öisin maa nukahtaa

Metsä nukkuu
äänet usvaan hukkuu
polun päätä et löydä öisin

Jatka matkaa 
vaikket tiedä minne
syrjäisin polku vie perille

Tietäisitpä että sua odotan siellä 
vaikket tietäisikään 
odotan vielä

Pohjantähdestä suunnan 
kotiini saat
tähti tuntee nää mun 
laajat erämaat

Tiedäthän että huudan 
perääsi edelleen
vaikka äänesi ei vastaa
kaikkeni teen

Ilman sua ei kukat tuoksu
metsä ei vastaa
hallayönä ei ilma huurru 
on mykkinä rastaat

Cecilia