Hammaslääkäri ja koira

Hammaslääkäri ja koira

Olipa kerran hammaslääkäri, joka asui pikku mökissä keskellä metsää. Eräänä aurinkoisena pakkasaamuna hammaslääkäri päätti lähteä luistelemaan. Hän pakkasi reppuunsa luistimet, kaakaota ja kaksi eväsleipää. Sitten hän lähti pienen koiransa kanssa kävelemään kohti läheistä lampea. Tunnelma oli iloinen ja jänikset olivat jo aikaisin aamulla polkeneet tasaisen polun hammaslääkäriä varten. Sen jälkeen ei ollut satanut kuin vähän lunta, ja hammaslääkärin oli helppo kävellä ohuella hangella.

Lammen rannalla hammaslääkäri heitti ison kiven jäälle nähdäkseen, kestikö jää. Jää kesti, ja hammaslääkäri sitoi luistimet tiukasti jalkoihin. Hammaslääkäri potkaisi vauhtia jäästä ja pian hän oli kiertänyt koko lammen.

• Tule mukaan! Hammaslääkäri huusi koiralleen, joka odotti rannalla. Koira pudisti päätään. Sitä jännitti, koska se tiesi, että jään alla on vettä.

• Tule nyt vain, tämä on ihan turvallista, hammaslääkäri maanitteli. Koira mietti hetken, ja pian sekin liukasteli jäällä. Vaikka jää oli liukas ja koira kaatuili koko ajan, silti se heilutti iloisena häntäänsä. Luisteleminen oli hauskaa!

Muutaman tunnin luisteltuaan hammaslääkäri ja koira olivat jo nälissään. Hammaslääkäri avasi reppunsa ja otti sieltä eväsleivät. Hän ojensi toisen niistä koiralle, ja koira alkoi heti syödä sitä.

Kun he olivat syöneet, hammaslääkäri sanoi:

• Emmeköhän ole jo luistelleet tarpeeksi. Lähdetään kotiin.

Koira heilutti häntäänsä ja haukahti vastaukseksi. Se oli samaa mieltä hammaslääkärin kanssa. Hammaslääkäri ja koira lähtivät kotimatkalle. Aurinko alkoi hiljalleen laskea. Päivän ensimmäiset lumihiutaleet leijailivat taivaalta. Koira nappasi yhden niistä kuonolleen.

Kotona hammaslääkäri laittoi tulet takkaan. Hän ja koira lämmittelivät sen hehkussa hetken aikaa. Tunnelma oli kotoisa, kun tulen loimu valaisi mökkiä. Hammaslääkäri laittoi glögiä ja joulutorttuja pöytään. Hän kuitenkin huomasi, että koira oli nukahtanut takan eteen. Se näki selvästi unta, se heilutti häntäänsä ja hymyili unissaan. Hammaslääkäri ei raaskinut herättää sitä, se näytti niin onnelliselta nukkuessaan. Hän söi yksin tortut ja joi glögit, ja sen jälkeen hän korjasi astiat pöydästä. Sitten hänkin päätti ottaa pikku päiväunet.

Illemmalla hammaslääkäri heräsi siihen, että koira hyppäsi hänen syliinsä. Hän oli nähnyt unta aamuisesta luisteluretkestä. Koira oli hammaslääkärin vielä nukkuessa kaivanut kaapista silkkipapereita ja sakset. Se pyysi hammaslääkäriä leikkaamaan paperilumihiutaleita kanssaan. Hammaslääkäri suostui ilomielin. He istuivat pöydän ääreen ja alkoivat leikata. Siitä tuli melkoista sotkua, mutta se ei haitannut kumpaakaan. He siivoaisivat jonain toisena päivänä. Koira sai ensin ensimmäisen hiutaleen valmiiksi. He avasivat sen varovasti. Paperista oli tullut kaunis lumihiutale, kaunein mitä koira oli koskaan tehnyt. Hammaslääkäri liimasi sen huolellisesti ikkunaan, ja sen seuraksi pääsivät sen illan aikana monet monet muutkin lumihiutaleet. Hammaslääkäri ja koira menivät myöhään nukkumaan. Molempien mielestä oli ollut tosi mukava päivä. Sen pituinen se. 

Olkaa hyvät. Minä tästä menenkin ja jos et ole lukenut kaikkia postauksia niin lue! 😌

Cecilia