EN VOI MEITÄ PELASTAA

26.12.2023

VIHDOINKIN runo jossa on jotain tarinamaista tai juoni...! Kirjoitin tämän eilen mutta säästin tälle päivälle julkaistavaksi. Ei se olisi hirveän järkevää että jonain päivänä julkaiset kolme postausta ja seuraavana yhden tai nolla. Mutta mene siitä nyt lukemaan, niin minäkin menen kirjoittamaan. :) Haha

EN VOI MEITÄ PELASTAA


Juuri kun näin valot

auton pihaan ajavan

tajusin että jonkun

tehtävä on jotain pian

tiesin että kohta

tämä kaikki lopussa ois

joten takapihalle juoksin

että edes joku pelastuis

Hymyilemättä, koputtamatta

sisään rynnättiin

teidät auton takapenkkiin

väkisin heitettiin

Minä vain juoksin pois

lupasinhan teidät pelastaa

ja kuulin huudon:

- Näitähän on vain kolme

viimeinenkin napatkaa!

Vastuu painaa

pakko jaksaa

Teidät vielä pelastan.

Juoksen läpi hangen

apua haen

jospa voisin luottaa johonkin.

Mut löydettiin

vaikka pakenin

vangiksi kai joudun minäkin.

Älä moiti

vaikken voikaan

meitä neljää pelastaa

välillä vain vastuu saattaa

liian raskaasti painaa

vaikka

maahan asti





Hahhah. Taidan ilkeillä teille nyt oikein kunnolla. Jäipäs herkullisen kesken tuokin runo... >: ) Mutta kiitos kun ootte kommentoinut ahkerasti. Ihania ootte. Ja kiva kun joku sanoi kanssa että mun WhatsApp-kanava on kiva, niin kiitos. Näkki-tarinasta on myös tullut paljon kivaa kommenttia ja itsekkin tykkäsin siitä. Mutta. Katsokaa nyt miten aktiivinen olen kun on uusi härveli jolla kirjoittaa. ;)

Cecilia

© 2023 Kirjoitusblogi Kynän Kertomaa. Kaikki oikeudet pidätetään. 
Luo kotisivut ilmaiseksi! Tämä verkkosivu on luotu Webnodella. Luo oma verkkosivusi ilmaiseksi tänään! Aloita