Ei kukaan kuole ennen aikojaan
Hei kulkija, pysähdytään hetkeksi uuden runon äärelle. Todellisuus lyö aika lujaa kun tajuan että mun pitäis olla nyt nukkumassa, mutta taas kerran mulla oli vaan aivan mieletön flow ja ei kunnioitusta huomiselle päivälle.
Muistakaa murut aina arvottaa ja järjestää elämänne siihen järjestykseen mikä on just sulle oikein! En sano etteikö opiskelu olisi tärkeää, mutta mulle onnellisuus löytyy monesti pitkään valvomisesta ja kirjoittamisesta. Ja kyllä, valitsen onnellisuuden ennen opiskelua.
Hyvä runo on vähän niinkuin hyvä päivä tai hyvä kirja, se jää mieleen ja kummittelee siellä päiväkaudet. Se tuo hirmu voimakkaita tunteita jostain syvältä ja purkaa hankalia asioita. On hankalaa selittää tätä tunnetta ihmisille jotka eivät kirjoita. Jostain runon rivien välistä tulee uusia ja uusia ulottuvuuksia, uusia tunteita ja uusia ajatuksia. Sitä jää pitkäksi aikaa elämään, roikkumaan sen runon sanomassa, kunnes tulee uusi ja parempi runo. Joskus joku tietty säe tai pari sanaa voi tuoda vaikka paljon sinniä ja voimaa ja rohkeutta hankaliin hetkiin, pitää sisällään koko runon, ja yhdessä runossa voi olla joinakin hetkinä kokonainen maailma.
Runot on parasta terapiaa koskaan, parasta kirjallisuutta, koska tiedän kokemuksesta, ettei runoja kirjoiteta koska se olisi kivaa tai vain koska haluaa, niitä kirjoitetaan, koska kirjoittamalla niitä voi auttaa itseään ja muita enemmän kuin monilla muilla tavoilla. Runot ovat parasta kirjallisuutta, koska ne sisältävät 100% aitoa tunnetta.
Kiitos kun olet, kiitos kun luet.
Koska mikään ei koskaan tuu valmiiksi
sinäkään et ja tiedätkö miksi
koska jo sana "valmis" on valhe vaan
koska se ei ole tunne vaan valinta
Kuolen mieluummin täynnä muistoja
hymyjä itkuja nauruja
ihan sama
vaikka traumoja
ihan niinkuin niitä voisi väistellä
koska niin kauan kuin on happea
tuli palaa kuin viimestä päivää
ja minä sen mukana
liekeissä lennän ja tuli kuluttaa siipeni taas
mutta koska tuulee en minä pääse putoamaan
Eikä kukaan kuole ennen aikojaan
älä pelkää sut on luotu loistamaan
koska niin kauan kuin on happea
tuli palaa kuin viimeistä päivää
eikä me tiedetä sitä viimeistä
Joten levitä roihuavat siipes ja lennä
Miksi pelkäät tulta olet kipinä
kipu on vain heikkoutta jättämässä kehon
se hetki tulee että et enää
tunne kipua vaan lennät
eikä tuli syö enää vaan sinä loistat
sut luotiin palamaan ja nyt sen teet
ja näet kaiken mitä kaipasit etkä kuitenkaan kaipaa enää
muista minä sanoin
minä lupasin
Ei kukaan kuole ennen aikojaan
Cecilia