Auringon laskiessa

Iso hali kaikille <3 Oon pitänyt pienen tauon täältä blogista, koska koulu ja elämä ylipäätään ottaa aikaa ja voimia sen verran että olen käyttänyt ylimääräisen ajan ulkoiluun ja lukemiseen ja ottanut rennosti :)

Kirjoitin teille nyt runon, jonka idea on yhdeltä muruseltani, hän toivoi että kirjoitan tämän nimisen runon, ja nyt pitkän odotuksen jälkeen sain sen aikaiseksi! Toivon että se on toivotunlainen <3 
Ja muistakaa muutkin että mulle saa esittää toiveita, ideoita ja ehdotuksia! 

Kuva Pixabaysta :)

Viimeiset säteet valavat ympärillesi kultaisen suojan
panssarin jonka läpi ei paha pääse
jonka läpi ei sanat kulje
ne saavat hiuksesi kytemään
silmäsi loistamaan pohjia myöten

Sinä 
ja sun hymy ne on mun kaikki 
hetkinä joina annan toiveiden syttyä
viimeiset säteet oksien välistä
pieneksi ajaksi vaan

Sinä
ja sun silmät ne on mun kaikki 
hetkinä joina annan omieni harhailla
sinun silmiisi hakeutua
vähäksi aikaa

Rikkinäisenä mutta aurinko paistaa
sirpaleisen nokeentuneen lasikuvun 
aukoista sisään

Sinä 
olet mun kaikki
olet se aurinko ennen kuin kaikki on mustaa
olet se valo ennen kuin mun hymy katoaa

Ja kun aurinko laskee
liian aikaisin talvisin
enkä enää näe
sinä lähdet
ja kaikki mitä tiedän on
pohjoisen taivas mustaa

<3
Cecilia