Se ihana päivä

Mulla ei ole tähän alkuun mitään sanottavaa. Mene vain lukemaan! 

Istuin vankalle lankkuaidalle ja heiluttelin ärtyisästi jalkojani. Ajattelin sitä, mitä olin juuri kuullut. Omat tunteeni ja sen päivän sää olivat niin vastakohtaiset kuin vain voi. Auringon säteet kutittelivat poskiani, ja yrittivät häiritsevästi häätää kielteiset ajatukset pois. Yritin huiskia valoa pois naamaltani, mutta kuka siinä olisi koskaan onnistunut.

Istuin siinä, ja valuin yhä syvemmälle murheen varjoihin. Miksi ihmeessä ihmiset keksivät huvikseen juoruja toisista? Ei ole millään tavalla ihanaa kuulla jonkun puhuvan pahaa selän takana. Sään ärsyttävä iloisuus ja lohdullisuus ei vaikuttanut minuun niin kuin sen olisi pitänyt. Odotin vain mustia pilviä ja ukkosta. Valoisuus tuntui pilkkaavan tuntemuksiani. Odotin sadetta, mutta sitä ei tullut. Tajusin, että en parantaisi itseäni ajattelemalla vääryyttä. Heitin murheen pois, ja yhtäkkiä rakastin aurinkoa. Olin onnellinen. 

Minun mielestä tämä loppui liian äkkiä, mutta kirjoitin nyt taas jotain. En sano enää tässä mitään. Kiva kun luit! 

Cecilia