Irrota kätesi

No mene vaan suoraan lukemaan tuo runo, en keksi tähän alkuun mitään kirjoitettavaaaa....

Moni ei tiedä hänen salaisuuttaan

hän auringonnousua odottaa

kunnes aurinko jo painuu ja pimenee maa

hänen salaisuutensa synkkä on:

hänen unelmansa on toivoton

hän odottaa

Hänen salaisuuttaan en kertoa saa

hän auringonnousua odottaa

hän ei kertonut mulle vaan selville sain

itse tuon salaisuuden hiljattain

Hän voisi päästää jo irti

se unelma on mahdoton

hän luulee voivansa pysäyttää

laskevan auringon

Voi sinua.

Päästä jo irti sen kädestä

sehän ei itsekään tiedä 

kuka siitä kiinni pitää

Toisella puolella maailmaa

hänen kättänsä puristaa

sinun kätesi, pian pimenee maa

voi, voisit jo kätesi irrottaa

Hän ei tuu sua koskaan tuntemaan

Ja älä milloinkaan 

enää vierasta luule tutuksi

ja älä milloinkaan 

enää rakastu ja tule hulluksi.

Ole kiltti ja irrota kätesi.

Tuo oli varmaan oudoin runo mitä olen ikinä kirjoittanut! Mutta päätin kuitenkin julkaista sen. Siinä tuon kertojan joku kaveri tai joku oli ihastunut johonkin kuuluisuuteen (minä olin kerran ihastunut pienempänä Robin Hoodiin:)) ja unelmoi siitä. Ja tuo kertoja yrittää vähän ravistella sitä kaveria että "hei et sä tuu koskaan edes varmaan näkemään sitä" mutta se kaveri vaan jatkaa sitä haahuilua. 

Nuo sanat vaan tuli mun päähän ja mulla ei ole itsellä kokemusta siitä että jos kaveri vaan esim koko ajan puhuu jostain sen "ihastuksesta" ja on ihan lääpällään. Mutta uskon että se voi alkaa jonkin ajan päästä ottamaan päähän. Ei ole siis kokemusta. Mutta kertokaa mulle mitä tykkäsitte, ite en kovin tykännyt mutta julkaisin silti. Heh joo aika oudolta kuulostaa mutta saatte nyt arvostella ihan ilman sääliä.

Cecilia