Syviin vesiin 3
Tämä on todella todella TODELLA töksähtävä loppu tälle jatkotarinalle. Odotin itsekin että tämä lähtisi oikein käsistä mutta ei ei ei. En saanut mitään muuta kasaan kuin tämän. Anteeksi niille, joilla oli jotain odotuksia tätä jatkista kohtaan! :(
Syviin vesiin 3
Sini avasi silmänsä ja räpytteli niitä hämmentyneenä. Hän ei edes muistanut nukkuneensa. Sitten hän tajusi jotain todella erikoista. Hän makasi vatsallaan joen mutaisella penkalla kasvot vedessä. Vesi oli pinnan alta katsottuna kirkasta kuin lasi. Sini näki pienten kalojen uiskentelevan vedessä. Yhtäkkiä hän tajusi, etteivät ne olleetkaan mitään kaloja, vaan läpikuultavia keijuja, joilla oli siipien tilalla ohuet evät. Sini ei ollut uskoa silmiään.
Hetken keijuja katseltuaan Sini otti pienen askelen kohti omituisia pikkuotuksia, kuin lumoutuneena. Lopulta hän sukelsi veteen ja lähti uimaan kohti joen syvää keskikohtaa. Keijut pakenivat nopeasti, eikä Sini ehtinyt huomata, mihin. Pettyneenä hän kääntyi ja oli jo kauhomassa itseään pintaa kohti. Auringonsäde välähtää ja kiinnittää Sinin huomion. Kauempana, kahden ison kiven välissä hohtaa upea linna, kalojen ruodoista ja suomuista rakennettu. Sini haukkoi henkeä, ja tunsi veden virtaavan keuhkoihinsa. Hänen silmissään musteni ja hän menetti tilanteen hallinnan. Vesi painoi häntä joka puolelta, joka aalto pakotti hänet tiukemmin joen valkohiekkaiseen pohjaan. Sätkiminen ja kauhominen ei auttanut mitään. Hän tunsi vajoavansa ikuiseen pimeyteen.
Mikä tuo on?
Mistä se tuli?
Elääkö se?
Katsokaa, tällä voi pehmustaa pesän!
Sini avasi silmänsä ja räpytteli niitä hetken. Hän järkyttyi nähdessään sinertäviä olentoja ympärillään.
Äiti katso! Se elää! Yksi olennoista hihkui innoissaan. Sini vetäytyi kauhuissaan kauemmas niistä. Yksi ikään kuin lapselta näyttävä olento oli leikannut hänen hiuksistaan ison tupon. Sitten Sini muisti, mitä oli tapahtunut. Ennen kuin hän oli menettänyt tajunsa, hän oli ollut normaalin kokoinen. Nyt linna oli valtavan suuri häneen nähden, ja keijut saman kokoisia kuin hän. Hän oli kutistunut.
Mitä tapahtuu? Sini tuskin sai ähkäistyä.
Äiti katso! Se puhuu! keijulapsi, joka oli leikannut Sinin hiuksia, huusi kimeällä äänellä.
Äiti! Saadaanko me ottaa se lemmikiksi? Jooko?
Hetken päästä kuitenkin lapsikin hiljeni. Tumma varjo peitti linnan ja jokin rikkoi veden pinnan. Lintu sukelsi joen keskikohtaan ja tyrkkäsi nokallaan Siniä. Sini huusi säikähdyksestä, ja toisen kerran sinä päivänä hän menetti tajuntansa.
Kun Sini heräsi, hän huomasi olevansa taas omassa huoneessaan. Ikkuna oli auki ja hän seisoi sängyllään. Yksi asia oli vielä pielessä - hän oli vielä pikkuinen kuin keijut. Yhtäkkiä ikkunasta lehahti sisään sama lintu, joka oli tyrkännyt Siniä. Se laskeutui Sinin viereen patjalle ja alkoi puhua.
Sinun ei olisi pitänyt jäädä sinne niin pitkäksi aikaa. Minä olen Yölintu ja hallitsen uniasi.
Mitä tarkoitat?
Jäät ikuisiksi ajoiksi tuon kokoiseksi. Olen pahoillani. Minun ei olisi ikinä pitänyt viedä sinua sinne.
Mitä oikein tapahtui?
Keijut muuttivat sinut pienemmäksi, ettet olisi heille uhka. Lintu kallisti päätään anteeksipyytävästi.
Sini ei osannut sanoa mitään. Hän vain tuijotti hölmönä ja lopulta lausui hitaasti:
Siis… Olen tästä lähtien tämän kokoinen?
Niin. En puutu enää asioihisi, saatika sitten uniisi. Hyvästi, Sini. Sen sanottuaan lintu lensi ulos, eikä koskaan palannut.
Sori Sini kun järjestin sulle ikävän kohtalon! Se vaan on niin kivaa! En tehnyt sulla mitään muutakaan... Oon pettynyt itseeni kun oon niin sydämetön...:(
:)
Cecilia