Cloverflower Village (1)
Anteeksi, ihanat! Viime postauksesta on ihan liikaa aikaa! No, tässä nyt kuitenkin tulee uutta tavaraa.
Aloitan kirjoittamaan sarjaa, joka kertoo Cloverflower Village - nimisen kylän tapahtumista. Tässä on ensimmäinen osa sarjaan. Kaikki sarjan osat eivät tule olemaan välttämättä selkeässä aikajärjestyksessä tai seuraa tiettyä juonta tai ole aina samasta henkilöstä. Kun olette lukeneet tekstin, kerrottehan minulle, mitä tykkäsitte, ja että millaista haluatte tulevaisudessa. Kiitos kun sinä olet täällä, vaikka minä en ole muistanut ja kerennyt täällä lähiaikoina paljoa viihtymään!
Nostan katseeni koulukirjasta, olen lukemassa biologian kokeeseen, johon on vielä kaksi viikkoa. Puhisen turhautuneena ja viskaan bilsankirjat sängylle. Koko ajan pitää harjoitella johonkin kokeeseen tai tehdä läksyjä. Ja minä teen ne aina aamulla, kun muut vielä nukkuvat.
Yhtäkkiä tajuan katsoa ikkunasta ulos, pienestä puoliympyrän muotoisesta ikkunasta, jossa on upeat lasimaalaukset jotka esittävät kukkia ja lintuja. Ikkunastani on suora näköyhteys naapurin taloon. Naapurissa asuu nuori nainen, jolla on hurja kesyttämätön tukka ja kuluneet vaatteet. Hänen nimensä on Laura. Vanhempani sanovat, ettei minun pitäisi olla hänen kanssaan missään tekemisissä, mutta käyn hänellä aina välillä salaa kylässä, viemässä esimerkiksi toffeeta tai kukkia. Luotan häneen sataprosenttisesti, vaikka en tiedä hänen menneisyydestään mitään. Hän on oikeastaan kaverini, mutta kukaan ei tiedä sitä.
Joka tapauksessa hän herää aina aikaisintaan kymmeneltä, ja kello on nyt kuusi aamulla. Ja jostain syystä hänen eteisensä ikkunasta loistaa jo valo. Epäilykseni heräävät. Laura ei koskaan sytytä eteisen valoa, sillä hänen eteisessään oleva lamppu on Lotta Lammas-lamppu, jonka hän on saanut 8-vuotiaalta pikkusiskoltaan ja jota hän pitää esillä vain kohteliaisuudesta.
Heitän takin päälleni ja lähden hiljaa hiipien ulko-ovelle. Kukaan ei saa tietää, että olen ulkona. Avaan oven. Se narahtaa vähän, mutta kukaan ei kuitenkaan herää. Juoksen koko matkan naapuriin ja koputan ovelle. Odotellessani kurkin oven ikkunasta, näkyykö eteisessä mitään erikoista. Kukaan ei tule avaamaan, joten kokeilen ovea. Se on auki. Ihmeissäni menen olohuoneeseen, jossa on useita Lauran arvokkaita koristeita, joita hän pitää esillä. Tajuan, että kaikki ei ole nyt kohdallaan. Nojatuolit on siirrelty todella hassuihin paikkoihin, ja yksikään arvokas esine ei ole paikallaan. Yhtäkkiä minua alkaa pelottaa.
En ehdi tajuta mitään, kun jostain syöksyy tummiin vaatteisiin pukeutunut isokokoinen hahmo, ja huomaan olevani lattialla nenä verta vuotaen. Jostain syystä typeränä jääräpäänä hyppään jaloilleni ja hyökkään hahmoa kohti. En usko että moni tekisi samoin, sillä tässä tilanteessa toisella on kova ylivoima. Hahmo on jo kääntynyt selin minuun ja on selkeästi tekemässä lähtöä. Hyppään hänen selkäänsä ja kaadan hänet lattialle. Hän rojahtaa kuuluvasti matolle, ja kuulen kaiken ryminän alta Lauran raivostuneen äänen.
Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Eikö nykyään saa edes nukkua rauhassa? Sinäkin täällä, Orvokki.
Laura pudistelee päätään ärtyneenä ja kaivaa kännykän lipaston laatikosta. Hän ei edes yritä kysellä mitään, ei hän ymmärtäisi kuitenkaan. Murtovaras lattialla yrittää nousta pystyyn, mutta Laura ja minä hyppäämme molemmat hänen päälleen.
Älä yritäkään!
Turha luulo!
Karjumme yhtä aikaa varkaalle, ja katsomme toisiamme virnistäen. Mikä tiimi! Kun olemme saaneet varkaan lukittua kellariin, Laura soittaa poliisit paikalle, ja käy ilmi, että murtautuja on taitava varas, joka on liikuskellut lähiaikoina Cloverflower Villagessa. Onneksi hän ei saanut vietyä Lauran arvoesineitä.
Pääsen tänä aamuna poliisiauton kyydissä kouluun, ja pesen kasvoni verestä ennen kuin lähden tunnille. Hymähdän vessan peilistä itselleni. Juuri tällaista vaihtelua kaipasin! Toivon vielä, että kukaan ei kerro tapahtumista vanhemmilleni…
Okei, no siitä alkaa Cloverflower Village - sarja. Toivottavasti tykkäsitte tarinasta. :)
Cecilia