Kulkija

13.09.2023

No moi taas kaikille! On oikeastaan ihan kiva kun on alkanut koulu. On jotain tekemistäkin välillä :) No nyt tuli kirjoitettua tällainen runo. Mulla ei ole mitään sanottavaa oikeastaan, toivon että tykkäät!:)


Kuljen reunal syvän rotkon hiipien
Ei kukaan mua nää
Oma mun on vaarallinen matka tää

Kuulen kuinka tuuli tuo
mukanansa äänet nuo

Äänet joita kuunnellessa 
kylmä kauhu heräilee

Susilauma takanani 
voimiansa keräilee

Ympärillä kalliota
allani vain tuulen tie

Minnekä vain pakenisin
siellä kuolema mut vie

Kuljen reunal syvän rotkon hiipien
Ei pedot mua nää
Oma mun on vaarallinen matka tää

Juosten jos nyt pakenisin
Jalkani vois horjahtaa

Rotkon yli matkani jos
veisi, voisin pudota

Ylöspäin jos pääsisin nyt
lintu oisin siipineen

Takaisinpäin paluu myös
varma turma ois

Pelon myötä kaikki voima 
Minusta nyt valuu pois

Kuljen reunal syvän rotkon itkien
Pedot mua jäljittää
Lyhyt mun on vaarallinen matka tää

Takanani, lähelläni 
kuuluu suden murinaa

Petolauman saalistajat
suustaan päästää ulinaa

Hetki vielä, sitten kaikki
toivo mulla turhaa on

Hetken päästä kurkullani
tunnen suden nautinnon

Eipä monen kuolema
ole näin armoton

Kuljen reunal kultapilven laulaen
Eikä kukaan mua nää
Ikuinen mun on onnellinen matka tää.




Siinä oli tämän kerran runo. Ei mulla ole nyt mitään kovin erikoista sanottavaa siitä. Okei no se että tykkään sen onnettomasta mutta onnellisesta lopusta. :)

ILMOITUS!!!

Jokainen lukija saa ehdottaa blogille haluamaansa ulkoasua! Olisi kiva jos tämä olisi sellainen mitä on teidän mielestä kiva lukea ja kivan näköinen. Eli ehdotuksia sitten vain. Katson sitten minkä toteutan. :)

Ihanaa päivää!

Cecilia <3

© 2023 Kirjoitusblogi Kynän Kertomaa. Kaikki oikeudet pidätetään. 
Luo kotisivut ilmaiseksi! Tämä verkkosivu on luotu Webnodella. Luo oma verkkosivusi ilmaiseksi tänään! Aloita