Ystäväni
26.08.2023
Itse asiassa tämä on todella huono aika julkaista runoja. Mutta en vain voinut lykätä tätä enää, nyt oli tämän aika. On ollut jo 10 päivän väli, ja haluan että Kynän kertomaa on aktiivinen blogi koulusta huolimatta. Mutta siis tämän runon kaksi ekaa säettä syntyi mun mielessä juoksulenkillä n. viikko sitten. Maistelin niitä, ja suurin osa loppulenkistä meni siihen, kun kirjoitin tätä runoa. Mutta alahan jo mennä lukemaan, viivyttelen sua ihan turhaan. :)
Muuten kuva on mun ottama, saa käyttää kunhan mainitsee kuvan ottajan eikä "pölli" sitä.
Tuska saartaa mieleni
Vesi kuivaa kieleni
Enkä tiedä
Kuinka matkaa
Ilman sua jatkaisin
Kuollut raato riemuni
Itkun tieltä pakeni
Enkä tiedä
Kuinka matkaa
Ilman sua jatkaisin
Yöllä unen retkeni
Viimeisetkin hetkeni
Ilman tuskaa
Ystäväni
Sinä multa ryöstät pois
Onni kaikkoo tieltäni
Murhe raastaa mieltäni
Kynsilläsi
Ystäväni
Aivan tietämättäsi
Pakkohymy huulillain
Täytyy jatkaa matkaa vain
Mutta koskaan
Ystäväni
En voi sua unohtaa
Mutta kerran tämän maan
Jota täällä tallataan
Murheiden maan
Tiet ja polut
Tulen alla poltetaan
Kun mä sinut tapaan viel
Tiedät kyllä - juuri siel
Surun pilvet
Ystäväni
Päältäni mun häädetään
Joten odotamme vain
Huomaan vielä: onnen sain
Pilven päällä
Ystäväni
Riemumielin kohdataan
Ääh en oikeasti tiedä mitä voisin sanoa itse tästä tekstistä. En tiiä mitä ajattelen siitä, ehkä aika sekava mutta tunteita herättävä ainakin mussa. Ööö en tiiä mutta aluks olin silleen et HYI TÄTÄ EI JULKAISTA EI IKINÄ mutta nyt kun runoa vähän kuulostelee niin ei se olekaan niin paha. Okei joka tapauksessa. Kiitos taas kun luit, ja muistathan kommentoida. On ihanaa että juuri sinä luet mun blogia!
Cecilia <3