BLOGI

Menehän vain lukemaan, lopussa on sitten vähän enemmän tekstiä. :D

Tämän runon - tai miksi tätä voisi sanoa - kirjoitin kaverin puhelimella autossa, koska omasta kännykästä oli loppunut akku. Sinä iltana oli tosiaan todella kaunis auringonlasku. Ei minulla ole muuta sanottavaa. Menehän siitä vain lukemaan!

Istuin siinä, ja valuin yhä syvemmälle murheen varjoihin. Miksi ihmeessä ihmiset keksivät huvikseen juoruja toisista? Ei ole millään tavalla ihanaa kuulla jonkun puhuvan pahaa selän takana. Sään ärsyttävä iloisuus ja lohdullisuus ei vaikuttanut minuun niin kuin sen olisi pitänyt. Odotin vain mustia pilviä ja ukkosta. Valoisuus tuntui pilkkaavan...

Tässä on postaus lempikirjoistani. Toivottavasti löydät jotain kivoja kirjoja listasta!

No mene vaan suoraan lukemaan tuo runo, en keksi tähän alkuun mitään kirjoitettavaaaa....

Harmittaa, kun en ole lähiaikoina kirjoitellut oikein muuta kuin runoja. Siispä kirjoitin tarinan. Minulla ei ole mitään sanottavaa, paitsi että käykäähän katsomassa "tietoa minusta", siellä on uusi esittely. Entinen oli vähän tyhmä. Lisäksi minulla on uusia linkinvaihtolaisia, käykää nekin tsekkaamassa. Eipä sitten muuta kuin tarinan pariin!

Muistakaa että ette odota liikoja, en ole ennen oikein kirjoitellut haikuja. Mutta siirrytään heti runojen pariin.

Ihan ensiksi sanon, ett tämä runo ei kerro ihmisestä. Eli älkää erehtykö luulemaan, ett tämä kertoo jostain Onnista. Tämä kertoo onnesta. Ja en siis voi sanoin kuvailla, miten meikäläistä ärsyttää, kun Onni on nimi! Se on tosi ihana nimi, kyllä, mutta tätä runoa kirjoittaessani turhauduin monta kertaa, kun sanan voi ymmärtää niin monella tavalla!!!...

Tässä jatkoa Syviin vesiin 1:lle. Viime osasta on mennyt jo aikaa, mutta en vain ole keksinyt mitään.

Tässä taas uusi postaus! Pienen välin jälkeen... Mutta joka tapauksessa. Minua ärsyttää, kun en keksi näille nimiä! :(
Mutta te lukijat, tehän voitte ihanina tyyppeinä laittaa nimiehdotuksia! Vai mitä? :D Mutta nyt runon pariin.

Olipa kerran eräs kiltti rouva. Hän muisti aina naapurin lasten nimi - ja syntymäpäivät. Silloin päivänsankari sai rouvalta ryhävalaspatsaan. Rouva nimittäin piti kovasti ryhävalaista ja kuvanveistosta, ja hän harrasti patsaiden tekemistä.

Eläintarina! Surullinen, kuten lähes kaikki tekstini. Todella lyhyt tästä tuli, vaikka aluksi ajattelin kirjoittaa pitkän tekstin. Toivottavasti tykkäätte! <3 On ihana kun jaksatte lueskella näitä!