BLOGI

Tarinan päätösosa... Jännittääkö? Lue ihmeessä!

No jos kerran pilataan tarina niin pilataan sitten kunnolla! Ei vaan, tää on ihan hulluksi mennyt koko tarina, nauttikaa tai itkekää!

Oho, tää mun julkaisutahti on tihentynyt aikamoisesti! Mutta nyt tätä kirjoitettavaa vaan tulee mun pään sisältä, on pakko kirjoittaa kaikki ylös ennen kuin ne kaikki unohtuu. Tiedän että tällaiset tarinat ei välttämättä ole kaikkien mieleen, mutta jos ei kiinnosta niin ei tarvitse lukea. Ihania kuitenkin te, jotka jaksatte lukea ja kertoa vielä...

Uusi postaus! Voitteko kuvitella!
Oon oikein tyytyväinen siihen, että nykyään keksin jotain kirjoitettavaa. Olen tyytyväinen tähän uuteen sarjaan, jota kirjoitan ja toivon että se inspiroi ja puhuttelee mahdollisimman monia lukijoitani.

Moro! En tiedä kuinka moni näitä tekstejä enää lukee, mutta jos sinä näet tämän, niin sentään en ole kadottanut kaikkia lukijoitani. Seuraavassa tekstissä pääset sukeltamaan metsään, varmasti syvemmin kuin koskaan. Hauskoja lukuhetkiä! <3

Huh, siitä on tosi pitkä aika kun kirjoitin tänne viimeksi. En voi keksiä mitään tekosyitä koulusta tai muista kiireistä, syy mun poissaololle on ollut vaan se ettei mua ole huvittanut. Oon elänyt mun oikeaa elämää täällä näytön toisella puolella. Luulenpa että myös se on vaikuttanut, että mun kännykkäriippuvuus on hävinnyt ihan kokonaan, eikä...

Jes, olen nyt kipeänä, eli jaksan ja muistan päivitellä tänne. En kuitenkaan nyt oikein jaksa päivitellä fiiliksiä tai mitään, kun pää lyö vaan tyhjää. Nyt on luvassa talvinen runo, jonka kirjoitin terkan testin väärälle puolelle. Ja tässä tulee.

Hyvää uuttavuotta kaikille! Ensi vuonna aion ulkoilla, taiteilla ja *shhh* kirjoittaa kirjaa. Kirjoitin tällaisen vähän surullisen uusivuosi-aiheisen lyhyen tarinan, jota saatte nyt lueskella.

Tsemppiä kaikille jotka sitä tarvii <3

Valkoinen viitta selässään liehuen
hiuksensa tuo mieleen siivet enkeleiden
Silkkiverhosta itselleen vaatteet loi
satuja keijuista hänen huuliltaan soi

Kun ei tääl oo ketään
hukuttaudun kesään
Suopursun tuoksu huumaa
nautin
väkevä makea täysi lämmin
Se on kuin nimi
ominainen kuin taivaalle sini
puolukanvarpujen seasta nousee
pursujen varret ja vahalehdet
Kukat hämärässä hohtelee
luoksensa houkuttelee
Tän kasvin tuoksu
se on kuin ääni
kantaa vain kauemmas
Ja se joka oikein osaa ...

Musta tuntuu vähän pahalta. Miks aina mun tarinoiden päähenkilöille käy näin?!

pakenevat vaikkei susi tapakaan