BLOGI

Valkoinen viitta selässään liehuen
hiuksensa tuo mieleen siivet enkeleiden
Silkkiverhosta itselleen vaatteet loi
satuja keijuista hänen huuliltaan soi

Kun ei tääl oo ketään
hukuttaudun kesään
Suopursun tuoksu huumaa
nautin
väkevä makea täysi lämmin
Se on kuin nimi
ominainen kuin taivaalle sini
puolukanvarpujen seasta nousee
pursujen varret ja vahalehdet
Kukat hämärässä hohtelee
luoksensa houkuttelee
Tän kasvin tuoksu
se on kuin ääni
kantaa vain kauemmas
Ja se joka oikein osaa ...

Musta tuntuu vähän pahalta. Miks aina mun tarinoiden päähenkilöille käy näin?!

pakenevat vaikkei susi tapakaan

Ymmärrätkö vieläkään

Edit: 30.3.2026
Näitä 13-vuotiaana kirjottamia juttuja on vähä outo lukea :D

Tuska saartaa mieleniVesi kuivaa kieleniEnkä tiedäKuinka matkaaIlman sua jatkaisin
Kuollut raato riemuniItkun tieltä pakeniEnkä tiedäKuinka matkaaIlman sua jatkaisin
Yöllä unen retkeniViimeisetkin hetkeniIlman tuskaa YstäväniSinä multa ryöstät pois
Onni kaikkoo tieltäniMurhe raastaa mieltäniKynsilläsi Ystäväni Aivan tietämättäsi
Pakkohymy...

hiljaista pehmeää alakuloista valoa