Joutsenen laulu osa 3

I'm so sorry again,en oo laittanut aikaisemmin tätä uutta osaa jatkikseen. Mutta tässä se on, lukemaan siitä! :)

Luku 3:

Olin viipynyt talossa tähän mennessä jo melkein viikon yrittäen pakoa. Olin vähän ystävystynyt kämppikseni kanssa. Rasvatukkatyttö antoi minun yrittää pakoa, välillä hän kuitenkin hymähteli säälittäville yrityksilleni. Hän kertoi, että hän oli myös yrittänyt pakoa - mutta jo monen kuukauden ajan ja ilman mitään tulosta. Rasvatukkatytöllä oli vasta muutama johtolanka, jotka voisivat auttaa pääsemään pois. Ja hän ei suostunut kertomaan niitä minulle. Minua turhautti, todellakin turhautti, sillä en päässyt talosta poispäin kuin ehkä parisataa metriä. Joka tapauksessa aioin yrittää siihen asti että pääsisin pois.

• Mitä teet? Rasvatukkatyttö oli tullut näkymättömänä viereeni. Huudahdin pelästyksestä.

• Älä säikyttele! Yritän miettiä miten täältä pääsisi pois! Tyttö vain nauroi.

• Minä tulin vain kertomaan että tiedän ehkä jo, hän ilmoitti. Kiinnostukseni heräsi ja hyppäsin pystyyn sohvalta jossa olin makoillut. Tartuin kiinni hänen käsivarteensa. Hän repäisi itsensä irti.

• RAUHOITU. Ensinnäkin suunnitelmani kaipaa hiomista, se on vaarallinen ja en aio kertoa sitä sinulle. Hän välkähti näkyvänä. Hän näytti väsyneeltä.

Olimme ihan hiljaa jonkin aikaa, en tiedä kauanko, mutta se ainakin tuntui melkein tunnilta. Lopulta en kestänyt hiljaisuutta enää. Huudahdin:

• Mikä sinun nimesi oikein on? Me emme edes tunne toisiamme vaikka olemme asuneet keskellä metsää kahdestaan jo melkein viikon.

Jouduin odottamaan vastausta muutaman minuutin. Näin, miten rasvatukkatyttö kiersi pöytää vaitonaisena. Lopulta hän vastasi.

• Minä olen Kylmä Lähde, hän sihahti. En voisi vähempää pitää nimestäni. Ole kiltti ja keksi minulle eri nimi. Mikä tahansa. Kunhan se ei muistuta oikeaa nimeäni. Vanhempani taisivat olla luovalla päällä.

Se oli ensimmäinen kerta, kun kuulin Rasvatukkatytön puhuvan niin pitkään. Tirskahdin. Kylmä Lähde. Niitä nykyajan sukupuolineutraaleja nimiä. En pystynyt enää pidätellä sitä. Räjähdin hillittömään nauruun.

Kylmä Lähde tuijotti minua tyrmistyneenä. Sitten hän siristi silmiään melkein-huvittuneena ja kohautti olkiaan.

• Käykö Rasvatukkatyttö? Pihisin naurun loputtua. Sekunti sen jälkeen, kun näin hänen ilmeensä, aloin taas ulvoa.

Hän mottasi minua olkapäähän ja sai naurun vain yltymään. Sitten hän kiersi pöydän noin 56390:en kerran ja ärjäisi leikillään:

• Räyh! Jos sanot tuon nimen kerrankin vielä minun kuulteni, tukehdutan sinut tukkani rasvaan! Ja sekös minua vasta alkoikin naurattaa.

Nauroin niin kauan, että nukahdin, ja näin unta Rasvatukkatytöstä.

Hän juoksi niityllä vihreä mekko päällään. Hänen hiuksensa hulmusivat ponnarilla hänen perässään - ensimmäistä kertaa ne olivat puhtaat. Hänen paljaat varpaansa hipoivat ruohonkorsia, ja hän nauroi. Perhoset lepattivat kukistaan hänen tieltään ja jänikset kohosivat takajaloilleen niityn eri kohdista. Ne käänsivät korvansa kohti tyttöä, ja tyttö vilkutti niille hymyillen.

Yhtäkkiä susi pääsi niitylle. Tyttö hymyili sillekin, ja susi murisi. Tytön kasvoilta loisti pelko. Silloin tyttö kompastui ja huusi kivusta. Hän hyppi yhdellä jalalla luokseni ja sanoi vakavana:

• Laura. Jos otamme elämän vakavasti, käy näin. Miksi emme voi vain elää sovussa luonnon kanssa ja olla onnellisia?

Minä häkellyin. Tämähän oli unta! Mutta tyttö kääntyi selin minuun, silitti sutta ja katsahti metsän reunassa minua viimeisen kerran, suden nuollessa hänen kättään.

• Niin Laura. Mieti sitä.

Heräsin. En voisi sanoa häntä Rasvatukkatytöksi. Hän oli näyttänyt unessa niin ihanalta. Minun oli keksittävä hänelle uusi nimi. Sanat risteilivät mielessäni. Yhtäkkiä täydellinen nimi syöksyi mieleeni kirkkaana kuin salama, ja meinasin huutaa sen ääneen. PERHO!

Lupasin itselleni miettiä unen merkitystä seuraavana päivänä. Sinä yönä nukahdin hymyillen. Olin saanut uuden ystävän.

Kiva kun luit tänne asti.

Hei Perho, jos luet tätä, en oo matkinut sun nimeä tähän. Se vaan tuntui niin täydelliseltä. :) 

Cecilia